Kerroinhan jo teille, että mulla oli ihanat treffit sen basistin, Janin kanssa. Ja sitten oikeastaan oli toisetkin, ja aika paljon tekstailua sun muuta. Oikeastaan tuntui jo aika lupaavalta, ja sovittiin että Jani tulee meille keskiviikkona ja katsomme elokuvan.
Jotenkin minusta oli tuntunut, että en ole ihan varma tuleeko tästä mitään, oli tuntunut että ehkei hän olekaan minusta aivan niin kiinnostunut. Olin ajatellut, että ihan leffailta on juuri se, mitä tarvitaan. Toivoin, että lähennytään, ja melkein niin kävikin.
Mutta sitten alkoi se alamäki ja ihanuus loppui siihen. Katsokaas, kun mun piti ottaa yksiä kissoja just nyt hoitoon, ja niitä on aika monta ja ne on kaikki aivan mahdottoman hellyydenkipeitä. Kissoja alkoi parveilla siinä sohvan ympärillä, niitä alkoivat puskea meitä jalkoihin, ja käsiin ja naamaan, niitä tuli syliin ja viereen. Yhtäkkiä koko sohva tuli täyteen kissoja, hädin tuskin mahduimme enää sekaan. Ei siinä kehräyksessä enää kuullut elokuvastakaan mitään, eikä nähnytkään kun aina oli jonkun häntä silmillä.
Janilla taisi tulla allerginen reaktio, ja hänen silmänsä turposivat ihan umpeen. Elokuva jäi kesken, romantiikka jäi kesken ja koko treffit menivät mönkään. Se taitaa ajatella, että olen ihan kaheli kissamummo. Ja en minäkään tiedä, voinko alkaa millekään miehen kanssa, joka onkin eläimille allerginen. Voi ei.
