Olin ollut vähän epävarma, että jaksanko uudelleen lähteä deittailemaan. Kuitenkin jo netissä nimimerkki "Leatherman" oli vaikuttanut aivan uskomattoman huomaavaiselta herrasmieheltä. (En kerro teille hänen oikeaa nimeään...) Sitten kun vielä, ihanat ystäväni, rohkaisitte minua, sovimme treffit ja näin se meni:
Hän haki minut kotoa, ja toi suklaarasian ja kukkia. Olin jo heti alkuun aivan tähtisilmänä. Hän avasi kaikki ovet, siirsi tuolit ja oli aivan ehdottomasti herrasmiesmäisin henkilö, kenet olen koskaan tavannut. Menimme ravintolaan, josta alla on kuva. En ole ikinä tiennyt tästä näin tunnelmallisesta ravintolasta.
Juttelimme kaikesta ja huomasin heti, että tämä mies on todella älykäs ja itsevarma, samalla kuitenkin lempeä ja inhimillinen. Sitä ei voi sanoin kuvata, melkein vieläkin mietin, että tapahtuiko tämä todella vai oliko se vain haaveunta?
Nyt toivoisin, että tästä vielä muodostuisi romanttinen komedia, mutta ei, tämä on nyyhkyleffa. Jo siinä vaiheessa, kun olimme ehtineet sopia treffeistä, hän oli saanut juuri uuden työtarjouksen, joka alkaa heti. Joten hän oli jo pakannut, ja oli muuttamassa pääkaupunkiin seuraavana aamuna, ja aloittamassa siellä haastellisissa ja aikaavievissä tehtävissä.
Tämä on niin traagista, mutta samalla kuin ihanimmasta elokuvasta. Kerran kohtasimme, ja muistan sen aina. Oi Leatherman, sinulla on aina paikka sydämessäni.
... näin ihanat kukat sain...
