Minulla oli huipputreffit lauantaina ihanan miehen kanssa. Vihdoinkin pääsin kertomaan sen teille, ystävät rakkaat kun nuo isot lähtivät töihin ja sain tietokoneen käyttööni. Tätä olen odotellut koko sunnuntain.
Pääsin tapaamaan Hemmon livenä viikon chättäilyn ja soittelun jälkeen. Hän kun oli työreissussa Sveitsissä koko viikon. Minua jännitti treffit ihan hirveästi. Olihan Hemmo lähettänyt minulle kuvan itsestään, mutta silti en ollut olenkaan varma, mikä tai kuka minua odotttelee ravintola Toripoliisissa (siinä uudessa ravintolassa) lauantai-iltana. Siellähän istuikin oikea namupala pöydän ääressä. Suklaasilmät ja kiva hymy. Ehkä vielä parempaa kuin olin odottanutkaan! Piti heti tilata lasi viiniä, että selviäisin jännityksestä ja kivasta alkuyllätyksestä.
Söimme pitkän kaavan kautta, juttelimme ja välillä vain tuijottelimme toisiamme. Käveleskelimme syönnin jälkeen vähän kaupungilla ja päädyimme lopulta Nelivitoseen (yökerhoon) tanssimaan. Hemmolla on ihan samanlainen musiikkimaku kuin minullakin. Juuri tällaista miestä olen etsinyt. Hän on todella mukava, kiltti, lihaksikas. Ah ja voih!
Nyt Hemmon työreissuihin tuleekin sopivasti taukoa, niin voidaan tutustua toisiimme paremmin. Itseasiassa sovimmekin jo yhteistä leffailtaa tälle viikolle.
Mahassa lentelee perhosia, sydän hyppii rinnassa ja suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn kun vain ajattelenkin lauantai-iltaa tai Hemmoa. Pakko myöntää, taitaapa olla pientä ihastusta ilmassa!
